Korkeuksissa

Vetää sanattomaksi ja nöyräksi. Aavan horisontin edessä. Ei voi kun ihmetellä, ihastella ja äimistellä.

Kädet ja katse syyhyävät ja halu vangita kaikki ympärilläni jollain keinoin on pakonomainen. Haluan muistaa ja ikuistaa tämän hetken.

Samalla kun katseeni on kiinnittynyt kaikkeen ympärilläni olevaan, varpaitani ja sormiani kipristelee. Tällä ihastelulla on hintansa. Tämän vuoksi juuri rakastan talvea, lumisen maiseman estetiikkaa ja paukkuvan pakkasen aikaansaamaa luonnon loistokkuutta – ihastelun eteen on nähtävä vaivaa. On puettava villakerrasto, sukat, pipo, kauluri, toppatakki, toppahousut, huopikkaat ja kinttaat, jotta kylmä ei pure. On pysyttävä liikkeessä ja lämmiteltävä kehoa.

Pilvien yläpuolella on hyvä olla. Tätä tunnetta parempaa saa kyllä hakemalla hakea. Tunne siitä, kuinka pieni ja hauras olen kaiken tämän kauneuden ja karuuden keskellä. Tunnen kuuluvani juuri tänne, tähän paikkaan, Tämä on kotini, jonne keho ja mieli halajaa aina vain uudestaan ja uudestaan. Vaarojen ja tuntureiden keskelle.

Vapaus, keveys ja autuus ovat läsnä. Kaikki mitä tarvitsen ja halajan on tässä, ei vähempää ei enempää.