Maan kosketus jalkojeni alla ja sen laantumattomat tekstuurit.
Kahisevat neulaset puissa.
Yötaivaan loputtomat väriloistot ja valon mittelöt.
Ensipakkasten sihisevät äänet jäätyvissä heinikoissa, varvikoissa ja järven pinnalla.
Ensilumen arka kosketus jäisen vesistön pinnalla.
Rasahduksia ja rätinää kaikkialla.
Lokakuu.
Tätä on lokakuu; siirtymää syksystä talveen. Muutosten virtaa ympärilläni. Luonto torkahtaa. Minä ehkä hieman sen mukana, kunnes paksu lumipeitto ja ärtyisä pakkanen herättää minut välihorroksesta.
Vaihtuvat sävyt, tekstuurien muutokset, pintojen kylmettyminen ja ilman tuoksun puhtaus.
Levollisuutta ja tyyneyttä. On sallittua vain olla, jopa suotavaa. Lepään ja kerään voimiani. Maalaan. Kuten luonto ympärilläni.
